• Liki kahdella miljoonalla suomalaisella on liikaa juova läheinen
    ”Lapsuudenkodissani muhi muutakin kuin kosteusvaurio keittiön seinässä. Äitini joi yhä useammin liikaa. Minä yritin paikkailla juomisen aiheuttamia kolhuja ja kupruja pitkälti samanlaisin elkein kuin kotimme kosteusvauriota ensimmäisenä korjaamaan saapunut tunari. Vedin suuta leveämpään hymyyn, suoritin koulussa ja harrastuksissa suorittamasta päästyäni ja pinnistelin muutenkin pitääkseni kostean taustani piilossa.”

    Miten alkoholiongelmaisen vanhemman lapset pärjäävät myöhemmin elämässään? Minkälainen vaikutus vanhempien liikajuomisella voi olla tulevaisuuden loppuunpalamiseen, parisuhdevaikeuksiin ja omaan vanhemmuuteen?

    Noin 65 000–70 000 lapsella on tälläkin hetkellä ainakin yksi vanhempi, jolla on vakava päihdeongelma. Kosteusvaurioita kertoo 40 ihmisen tarinoiden kautta, miltä vanhemman juominen näytti lapsen silmin ja minkälaisiin kysymyksiin kosteissa oloissa kasvaneet voivat törmätä aikuistuessaan. Se kysyy, voiko lapsesta kasvaa ihmissuhteissaan onnellinen, työelämässä jaksava ja omille lapsilleen riittävän hyvä vanhempi. Voidaanko ylisukupolviset pahoinvoinnin ketjut katkaista?

    Ani Kellomäen tärkeässä kirjassa ääneen pääsevät ne, jotka ovat kannatelleet perheen kulisseja ja hävenneet hiljaa taustaansa.

    Ani Kellomäki Kosteusvaurioita - kasvukertomuksia pullon juurelta

    • Atena
    • 2017
    • 277 sivua
    • Luettu nidotussa muodossa

Ani Kellomäki

Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta

Kosteusvaurioita on raskasta luettavaa. Ei pelkästään aihepiirin vuoksi, mutta myös tyylillisesti. Kirjassa on useita kymmeniä anonymisoituja tarinoita, joiden kertojasta kerrotaan vain sukupuoli ja ikä. Tarinasta toiseen poukkoileminen väsyttää ja tuntuu että punainen lanka häviää moneen otteeseen.

Aihe on vaiettu ja vaikea, sen avaamisesta Kellomäelle propsit. Läpileikkaus on juuri ja juuri riittävä, mutta jättää jälkeensä lähinnä kysymyksiä. Mikä tarkoitus kirjalla on? Mitä se ratkaisee?

Hieman ristiriitaisin fiiliksin suljen takakannen. Tulipahan luettua. Ehkä nyt ymmärrän vastaavaa lapsuutta kokenutta puolisoani paremmin. Jäsentely olisi voinut olla kirjassa huolellisemmin hoidettu.

Raskasta lukemista Kevyttä lukemista

Roni "Rolle" Laukkarinen on lukemiseen uudelleen täysiä hurahtanut entinen lukutoukka, elämäntapanörtti, joka pitää lukemisen lisäksi kirjoittamisesta, yrittämisestä, pianon soittamisesta, elektronisen musiikin säveltämisestä, retropeleistä ja rauhallisuudesta.

Reaktiot

Vaadittu kenttä