Tuomiopäivän kirja

Arvio sisältää miedon spoilerin, joten jos aiot lukea kirjan, älä lue tätä kirja-arviota.

Paljon kehuttu scifiromaani vuodelta 1992 on vakuuttava kirjoitusajankohdan huomioonottaen. En hirveästi lue nykyään enää fiktiota, mutta olen loputtoman kiinnostunut aikamatkustustarinoista. Valitettavasti Connie Willisin tyyli on rasittava. Jaarittelua ja toistoa on tässä yli 800-sivuisessa teoksessa järjettömän paljon.

Kirjan alkupuolisko on mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa, mutta sitten höpötellään joutavia 500 sivun verran. Loppupätkät ovatkin taas mielenkiintoista ja jopa jännittävää meininkiä. Kirja olisi aivan hyvin voinut olla puolet lyhyempi.

Jos olisin tiennyt, en olisi käyttänyt tuntikausia aikaa tällaiseen. Tavallaan yksi syistä miksi en fiktiosta innostu, vaikka olisi kuinka kehuttua. En saanut tästä mitään ja vaikka välillä uppoudunkin, hahmot olivat rasittavia eikä tarina oikeastaan kovin kummoinen. Twistitkin ehti jo arvata ja ennakkoon miettiä läpi 200 sivua aikaisemmin. Lopun ”raakuudet” kirjan parasta antia, mutta muuten: ei jatkoon.

Arvio julkaistu myös Goodreads-palvelussa